Velan vanhentuminen

Velan vanhentumisesta puhuttaessa on hyvä erottaa kaksi käsitettä toisistaan: velan yleinen vanheneminen ja velan lopullinen vanheneminen.

Velan yleinen vanhentuminen tarkoittaa sitä, että velka vanhenee yleisesti kolmessa vuodessa, ellei toimeksiantaja ole laskuttanut saatavasta tuon ajan kuluessa. Saatavan vanhentuminen katkeaa myös esimerkiksi silloin, jos saatavasta muistutetaan kirjallisesti tai saatavan eteen tehdään perintätoimia. Yleinen vanhentumisaika pitenee kuitenkin viiteen vuoteen, mikäli saatavalle on haettu ulosottoperuste. Velan vanhentumisen katkaisusta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika. Velan lopullinen vanhentumisaika asettaa kuitenkin rajan sille kuinka kauan saatavaa voidaan periä yksityishenkilöltä.

Velan lopullinen vanhentuminen tarkoittaa sitä, että yksityishenkilön rahavelka vanhenee tietyn määräajan kuluessa lopullisesti vaikka sitä olisi peritty säännöllisesti. Lopullinen vanhentuminen lasketaan kahdella rinnakkaisella ja toisistaan riippumattomalla tavalla. Velka vanhentuu lopullisesti joko täytäntöönpanoperusteen antamisesta kuten esimerkiksi yksipuolisesta tuomiosta lukien tai velan erääntymisestä. Velka vanhentuu sen ajan mukaan, joka kuluu ensin umpeen.

Täytäntöönpanoperusteen antamisesta laskettavan lopullisen vanhentumisajan mukaan yksityishenkilön rahavelka vanhentuu lopullisesti 15 vuodessa ulosottoperusteen antamisesta ja 20 vuodessa ulosottoperusteen antamisesta, jos velkojana on yksityishenkilö tai korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen, valvontarangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun. Jos ennen velan vanhentumista on tehty ulosmittaus, velan vanhentuminen ei estä maksun saamista ulosmitatuista varoista.

Velan erääntymisestä laskettavan lopullisen vanhentumisajan mukaan yksityishenkilön rahavelka vanhentuu 20 vuodessa velan erääntymisestä, jos velkojana on yritys tai yhteisö ja 25 vuodessa velan erääntymisestä, jos velkojana on yksityishenkilö. Erääntymisestä laskettava lopullinen vanhentuminen ei koske sopimukseen perustumattomia velkoja eikä rikosperusteisia korvausvelkoja.

Erääntymisestä laskettava lopullinen vanhentuminen lasketaan osittain taannehtivasti siten, että 1.1.2015 vanhentumisajasta katsotaan kuluneen enintään 15 vuotta. Tämä merkitsee sitä, että velkoja voi periä saataviaan lain voimaantulon 1.1.2015 jälkeen vielä 5 tai 10 vuotta velkaan sovellettavasta vanhentumisajasta riippuen eli ensimmäiset saatavat vanhentuvat lopullisesti erääntymisen perusteella 1.1.2020.